Katsaus Lontoon matkaan 23.-27.10.

Matkamme alkoi Annikselta, jossa pakkailimme ja puntaroimme yhteisiä ruumalaukkuja, näin kimpassa kun tulisi halvemmaksi. Bussikyydillä Tampere-Pirkkalan lentokentälle ja sieltä Ryanairilla Stanstedin lentokentälle Lontooseen.

Rohkeat maailmanmatkaajat

Heti vastassa oli perienglantilainen sadekuuro. Jälleen bussin kyytiin ja tunnin päästä olimme hotellimme Euro Queensin edustalla Crystal Palacessa.

Hotellini on linnani

Huoneet jaettiin ja lähdimme kukin etsimään huoneita Tylypahkaakin sokkeloisemmasta hotellista. Huone, jossa olin, löytyi useiden ovien, käytävien ja kapean portaikon päästä ylimmästä kerroksesta. Pienen pieneen tilaan oli ahdettu kolme kerrossänkyä. Liikkumatilaa äärettömän vähän. Vaikka huoneessa oli keittiönurkkaus (!), oli se vaikeasti tavoitettavissa yhden sängyistä tukkiessa suurimmaksi osaksi oviaukon. WC:n ovi ei mennyt lukkoon, vessan vesisäiliön täyttymistä sai odottaa ikuisuuden ennen kuin seuraava uskaltautui asioilleen ja avaruusajan suihkusta ei millään saanut juuri sitä sopivanlämpöistä vettä. Mutta ei se menoa haitannut, vaan - päin vastoin - antoi uuden jännitysmomentin hotellielämäämme.

Heti seuraavana aamuna osan matka johti Spitalfieldsin markkina-alueelle. Myynnissä oli paljon käsityötuotteita: vaatteita, asusteita, laukkuja, kaikkea mahdollista ja silmiähivelevää.

Kävelyltä etsimästä paikallisjuna-asemaa...

...joka näytti tältä

Illalla koko joukko kokoontui teatteri-illan merkeissä katsoakseen Ghost Stories -näytelmän. Voin kertoa, että tietyt kohtaukset vainoavat yhä useiden mieltä. Autokolareita, räyhänhenkiä, pinnasänkyjä, joista nousee kuolleita, outoja hajuja... Illan jatkoksi illastimme Imperial China-ravintolassa mielettömien ruokamassojen äärellä. Naapurikabinetista kuului erehdyttävästi näkemämme kauhunäytelmän äänitehosteita muistuttavaa karaokea, joka oli omiaan nostattamaan hermostuneita nauruntyrskähdyksiä. Toisiimme kiinni takertuneina suuntasimme takaisin hotellille pitkin pimeitä Lontoon katuja.

Ruokataivas!

Maanataina jatkettiin shoppailua pienemmissä porukoissa. Osa lähti tutustumaan British Museumin ja National Galleryn näyttelyihin. Illalla oltiin katsomassa näytelmiä pienemmissä ryhmissä. Toiset näkivät Avenue Q:n ja toiset taas Priscilla-musikaalin.

Tiistaina koitti viimeinen mahdollisuus shoppailuun. Oxford Streetin liikkeet sekä Primark olivat kovassa suosiossa. Päivällä toinen yhteinen näytelmä oli War Horse, I maailmansodan hevosista kertova loistava näytelmä, jossa oli käytetty luonnollisen kokoisia hevosnukkeja, joiden liikkuminen oli kuin aidon hevosen. Tämän jälkeen olimme yhdessä syömässä belgialaisessa ravintolassa ja osa uskaltautui vielä katsomaan toisen näytelmän, Billy Elliotin tässä tapauksessa.

Yöllä 4.30 koitti lähdön paikka. Lähes kaikki nuokkuivat huonosti nukutun (tai valvotun) yön jäljiiltä. Matkan lentökentälle tuli kestää tunti, mutta tunnin päästä huomasimme, että bussikuski navigaattoreineen oli aivan hukassa. Päätettiin ryhtyä toimeen, meillä ei ollut varaa myöhästyä. Hoidimme taksin ajamaan edellämme, koska taksikuskit tietävät navigaattorita paremmin mahdolliset tietyömaat, jotka olivat hidastaneet matkaamme. Kiirehdimme ja yleinen hermostuneisuus alkoi ottaa vallan ihmisten heräillessä ja muiden selittäessä tilanteen toisille.

Lopulta pääsimme kentälle ja kaikki olivat jo suurin piirtein valmiit hyppäämään vaikka ikkunoista ulos, kunhan päästäisiin koneeseen. Emme olisi kuitenkaan saaneet turvallisuussyistä pysähtyä suoraan terminaalin ovien eteen, mutta pakotimme kuskin jättämään meidät siihen lentokentän vartijoiden estelyistä huolimatta. Vauhdikkaasti oli bussi tyhjä ja jalat viipottivat kohti lähtöselvitystä. Ruumalaukkuja hoitavat menivät omaan jonoonsa ja pelkän käsimatkatavaran haltijat viipelsivät turvatarkastusjonoihin. Ruumalaukuista osa kuitenkin painoi sallittua enemmän (EEEEIIIIIIII!!!!!) ja tavaroita siirettiin kevyempiin laukkuihin tai heitettiin armotta roskiin. Panikoinnin ja englanninkielisen kiroilun saattelemana ehdimme kuitenkin koneeseen. Paluumatka sujui mainiosti ja Suomessa odotti bussikyyti Annikselle. Laukut tyhjennettiin ja koteihin palattiin useita kokemuksia rikkaampina.

Mutta mitä opimmekaan?

Ottakaa kunnon käsimatkatavaralaukku ja pakatkaa siihen niin paljon kuin mahtuu, älkääkä tyytykö vain pelkkään käsilaukkuun, johon sujautetaan yhdet varasukat ja muut tavarat ruumaan. Näin säästytään turhalta tappelulta lentokentällä (tarkoitus ei ole tietenkään syyllistää eräitä naispuolisia matkalaisia).The end.

Fyysisen teatterin harjoituksia...

maanantai 1.11.2010 klo 19-21

Peter-Sebastian Lehtonen näyttelee Porin Teatterissa.
Hän opiskellut näyttelijäntyötä Teatterilaboratorio ECS:ssä.

Kokoonnuimme siis teatterinuorten porukalla Nuorisotalolle ja vietimme näyttelijä Peter-Sebastian Lehtosen kanssa varsin liikunnallisen illan. Tarkoitus oli tutustua fyysisen teatterin ja näyttelijäntyön perusharjoituksiin, löytää impulsseja omasta kehosta, saada kehoa enemmän hallintaan sekä pyrkiä täydelliseen keskittymiseen ja tilan valtaamiseen. Peter valvoi, ettemme keskeytä itseämme, emmekä toisiamme tai ettemme kommentoi toistemme tekemisiä, vaan keskitymme ainoastaan omaan tekemiseemme, kuitenkin huomioiden toiset samassa tilassa. Kukaan ei saanut jäädä yksin.

Me hypimme, tanssimme, kävelimme, venyttelimme lattialla kuin kissat, seisoimme päällämme, potkimme, murskasimme näkymättömiä seiniä, kiipesimme näkymätöntä köyttä pitkin ja juoksimme slowmotion-juoksua. Kaikissa näissä piti löytää omanlainen energia ja höydyntää kehoa kokonaisvaltaisesti itseään rikkomatta. Peter valvoi, näytti mallia, kertoi esimerkkejä ja vahti ettemme lopeta kesken tai ole piittaamattomia. Lisäksi hän painotti koko ajan sitä, miten kaikki tämä voi liittyä lavalla olemiseen, liikkumiseen ja keskittymiseen. "Ette saa kuolla lavalle!" "Teidän pitää olla valppaina!" Emme puhuneet koko aikana toisillemme juuri mitään sillä tekemiseen piti suhtautua asenteella ja tosissaan. Jälkeenpäin monet kuitenkin sanoivat että hauskaa se oli ollut! Kiitokset Peterille kaikilta! :D (Allekirjoittaneella ainakin oli mukavaa ja hiki pinnassa koko ajan!)

Peter pitää seuraavan fyysisen teatterin kurssin teatterinuorille Nuorisotalolla ma 15.11.2010 klo 19-21! Mukaan mahtuu n. 20 osallistujaa. (suositusikäraja K-14) Ilmoittautumiset Reetta Vehkalahdelle tai Antti Tuomiselle! Suosittelemme! :) Jatkossa teatterinuoret järjestää nuokkarilla kaikenlaisia muitakin kursseja ja työpajoja. Kaikki mukaan! Seuratkaa tiedotuksia!

 

T: antti :)