Porin Teatterinuoret on järjestänyt pikkujoulut aina joka vuosi, ja niin järjestettiin tälläkin kertaa. Tänä vuonna teema oli kauhu. Annankatu 6:een oli saapunut jos jonkinmoisia pelottavia hahmoja, ja iloiseksi yllätykseksi todella moni oli pukeutunut.
Aluksi vieraat ohjattiin kuulemaan kauhutarinaa Anniksen pukuvarastosta ja sen jälkeen vieraiden piti mennä kauhuradan läpi, joka kulki pukuvaraston kautta kellariin. Radan varrella oli mm. kankaan alla oleva ruumis, joka tarttui ohikulkevan jalkaan ja nurkan takaa hyppääviä pelottelijoita.
Kun kauhuradan pääsi läpi, vastassa odotti herkkupöytä, johon vieraat olivat saaneet tuoda naposteltavaa. Syömisen jälkeen pelattiin Dracula-peliä, jossa täytyi purra toisia pelaajia. Tosin pelaajia ei purtu oikeasti, vaan siinä piti ottaa toisen pelaajan niskasta kiinni.
Pelin alkamisen jälkeen pelaajat levittäytyivät eri paikkoihin vilkuillen vainoharhaisesti ympärilleen. Dracula-peli oli todella suosittu, ja monet kertoivatkin pitäneensä siitä.
Pelin jälkeen järjestettiin pukukilpailu, johon sai osallistua kuka tahansa pukeutunut. Mukana oli todella hienoja pukuja, mutta voiton kuitenkin nappasi zombien metsästäjä, jolla oli repussaan mukanaan kaikenlaisia selviytymistarvikkeita.
Kilpailun voittajalla Viljami Hammarbergilla oli reppu täynnä selviytymistarvikkeita, kuten esimerkiksi hänen kädessään oleva Zombie Survival Guide.
Kilpailun jälkeen oli lahjojen jako. Kaikki, jotka olivat tuoneet mukanaan lahjan, saivat tilalle jonkun toisen lahjan. Juhlien teeman mukaisesti lahja sai olla kauhuaiheinen, mutta sen piti olla itse tehty. Lahjojen jako suoritettiin arpomalla, (pelottavan?) Afrikan Tähti-laudan avulla.
Lahjojen jaon jälkeen ohjelma oli virallisesti ohi, mutta Annikselle sai jäädä vielä vähäksi aikaa jutustelemaan.
Matkamme alkoi Annikselta, jossa pakkailimme ja puntaroimme yhteisiä ruumalaukkuja, näin kimpassa kun tulisi halvemmaksi. Bussikyydillä Tampere-Pirkkalan lentokentälle ja sieltä Ryanairilla Stanstedin lentokentälle Lontooseen.
Rohkeat maailmanmatkaajat
Heti vastassa oli perienglantilainen sadekuuro. Jälleen bussin kyytiin ja tunnin päästä olimme hotellimme Euro Queensin edustalla Crystal Palacessa.
Hotellini on linnani
Huoneet jaettiin ja lähdimme kukin etsimään huoneita Tylypahkaakin sokkeloisemmasta hotellista. Huone, jossa olin, löytyi useiden ovien, käytävien ja kapean portaikon päästä ylimmästä kerroksesta. Pienen pieneen tilaan oli ahdettu kolme kerrossänkyä. Liikkumatilaa äärettömän vähän. Vaikka huoneessa oli keittiönurkkaus (!), oli se vaikeasti tavoitettavissa yhden sängyistä tukkiessa suurimmaksi osaksi oviaukon. WC:n ovi ei mennyt lukkoon, vessan vesisäiliön täyttymistä sai odottaa ikuisuuden ennen kuin seuraava uskaltautui asioilleen ja avaruusajan suihkusta ei millään saanut juuri sitä sopivanlämpöistä vettä. Mutta ei se menoa haitannut, vaan - päin vastoin - antoi uuden jännitysmomentin hotellielämäämme.
Heti seuraavana aamuna osan matka johti Spitalfieldsin markkina-alueelle. Myynnissä oli paljon käsityötuotteita: vaatteita, asusteita, laukkuja, kaikkea mahdollista ja silmiähivelevää.
Kävelyltä etsimästä paikallisjuna-asemaa...
...joka näytti tältä
Illalla koko joukko kokoontui teatteri-illan merkeissä katsoakseen Ghost Stories -näytelmän. Voin kertoa, että tietyt kohtaukset vainoavat yhä useiden mieltä. Autokolareita, räyhänhenkiä, pinnasänkyjä, joista nousee kuolleita, outoja hajuja... Illan jatkoksi illastimme Imperial China-ravintolassa mielettömien ruokamassojen äärellä. Naapurikabinetista kuului erehdyttävästi näkemämme kauhunäytelmän äänitehosteita muistuttavaa karaokea, joka oli omiaan nostattamaan hermostuneita nauruntyrskähdyksiä. Toisiimme kiinni takertuneina suuntasimme takaisin hotellille pitkin pimeitä Lontoon katuja.
Ruokataivas!
Maanataina jatkettiin shoppailua pienemmissä porukoissa. Osa lähti tutustumaan British Museumin ja National Galleryn näyttelyihin. Illalla oltiin katsomassa näytelmiä pienemmissä ryhmissä. Toiset näkivät Avenue Q:n ja toiset taas Priscilla-musikaalin.
Tiistaina koitti viimeinen mahdollisuus shoppailuun. Oxford Streetin liikkeet sekä Primark olivat kovassa suosiossa. Päivällä toinen yhteinen näytelmä oli War Horse, I maailmansodan hevosista kertova loistava näytelmä, jossa oli käytetty luonnollisen kokoisia hevosnukkeja, joiden liikkuminen oli kuin aidon hevosen. Tämän jälkeen olimme yhdessä syömässä belgialaisessa ravintolassa ja osa uskaltautui vielä katsomaan toisen näytelmän, Billy Elliotin tässä tapauksessa.
Yöllä 4.30 koitti lähdön paikka. Lähes kaikki nuokkuivat huonosti nukutun (tai valvotun) yön jäljiiltä. Matkan lentökentälle tuli kestää tunti, mutta tunnin päästä huomasimme, että bussikuski navigaattoreineen oli aivan hukassa. Päätettiin ryhtyä toimeen, meillä ei ollut varaa myöhästyä. Hoidimme taksin ajamaan edellämme, koska taksikuskit tietävät navigaattorita paremmin mahdolliset tietyömaat, jotka olivat hidastaneet matkaamme. Kiirehdimme ja yleinen hermostuneisuus alkoi ottaa vallan ihmisten heräillessä ja muiden selittäessä tilanteen toisille.
Lopulta pääsimme kentälle ja kaikki olivat jo suurin piirtein valmiit hyppäämään vaikka ikkunoista ulos, kunhan päästäisiin koneeseen. Emme olisi kuitenkaan saaneet turvallisuussyistä pysähtyä suoraan terminaalin ovien eteen, mutta pakotimme kuskin jättämään meidät siihen lentokentän vartijoiden estelyistä huolimatta. Vauhdikkaasti oli bussi tyhjä ja jalat viipottivat kohti lähtöselvitystä. Ruumalaukkuja hoitavat menivät omaan jonoonsa ja pelkän käsimatkatavaran haltijat viipelsivät turvatarkastusjonoihin. Ruumalaukuista osa kuitenkin painoi sallittua enemmän (EEEEIIIIIIII!!!!!) ja tavaroita siirettiin kevyempiin laukkuihin tai heitettiin armotta roskiin. Panikoinnin ja englanninkielisen kiroilun saattelemana ehdimme kuitenkin koneeseen. Paluumatka sujui mainiosti ja Suomessa odotti bussikyyti Annikselle. Laukut tyhjennettiin ja koteihin palattiin useita kokemuksia rikkaampina.
Mutta mitä opimmekaan?
Ottakaa kunnon käsimatkatavaralaukku ja pakatkaa siihen niin paljon kuin mahtuu, älkääkä tyytykö vain pelkkään käsilaukkuun, johon sujautetaan yhdet varasukat ja muut tavarat ruumaan. Näin säästytään turhalta tappelulta lentokentällä (tarkoitus ei ole tietenkään syyllistää eräitä naispuolisia matkalaisia).The end.
Peter-Sebastian Lehtonen näyttelee Porin Teatterissa.
Hän opiskellut näyttelijäntyötä Teatterilaboratorio ECS:ssä.
Kokoonnuimme siis teatterinuorten porukalla Nuorisotalolle ja vietimme näyttelijä Peter-Sebastian Lehtosen kanssa varsin liikunnallisen illan. Tarkoitus oli tutustua fyysisen teatterin ja näyttelijäntyön perusharjoituksiin, löytää impulsseja omasta kehosta, saada kehoa enemmän hallintaan sekä pyrkiä täydelliseen keskittymiseen ja tilan valtaamiseen. Peter valvoi, ettemme keskeytä itseämme, emmekä toisiamme tai ettemme kommentoi toistemme tekemisiä, vaan keskitymme ainoastaan omaan tekemiseemme, kuitenkin huomioiden toiset samassa tilassa. Kukaan ei saanut jäädä yksin.
Me hypimme, tanssimme, kävelimme, venyttelimme lattialla kuin kissat, seisoimme päällämme, potkimme, murskasimme näkymättömiä seiniä, kiipesimme näkymätöntä köyttä pitkin ja juoksimme slowmotion-juoksua. Kaikissa näissä piti löytää omanlainen energia ja höydyntää kehoa kokonaisvaltaisesti itseään rikkomatta. Peter valvoi, näytti mallia, kertoi esimerkkejä ja vahti ettemme lopeta kesken tai ole piittaamattomia. Lisäksi hän painotti koko ajan sitä, miten kaikki tämä voi liittyä lavalla olemiseen, liikkumiseen ja keskittymiseen. "Ette saa kuolla lavalle!" "Teidän pitää olla valppaina!" Emme puhuneet koko aikana toisillemme juuri mitään sillä tekemiseen piti suhtautua asenteella ja tosissaan. Jälkeenpäin monet kuitenkin sanoivat että hauskaa se oli ollut! Kiitokset Peterille kaikilta! :D (Allekirjoittaneella ainakin oli mukavaa ja hiki pinnassa koko ajan!)
Peter pitää seuraavan fyysisen teatterin kurssin teatterinuorille Nuorisotalolla ma 15.11.2010 klo 19-21! Mukaan mahtuu n. 20 osallistujaa. (suositusikäraja K-14) Ilmoittautumiset Reetta Vehkalahdelle tai Antti Tuomiselle! Suosittelemme! :) Jatkossa teatterinuoret järjestää nuokkarilla kaikenlaisia muitakin kursseja ja työpajoja. Kaikki mukaan! Seuratkaa tiedotuksia!
Viime hetken paniikkipakkaus! Missä passi, sukat, fööni, teatteriliput... Aarggh!
Lähtö lähestyy. Kahdeltatoista Annikselle vielä tarkastamaan, täyttävätkö ruumaan menevät laukut ankarat mitta- ja painokriteerit, muuten kun joutuu sakotetuksi tai laukkua ei edes oteta lennolle. Bussi lähtee vääjäämättä lähestymään Tampere-Pirkkalan lentoasemaa, josta Ryanair kyyditsee meidät Stanstedin lentokentälle. Sieltä vielä tunnin matka hotellillemme Crystal Palaceen ja riemu repeää.
Seuratkaa kauhunsekaisin tuntein tiedotusvälineitä, joukko porilaisia teatteriharrastajia on vapaana Britanniassa...
Teatterinuorten huikea johtoelin, Johtokunta, päätti tämän vuoden pikkujoulujuhlan teemaksi KAUHUN! Hiuksianostattava joulujuhlamme järjestetään Anniksella 5.12. Paikalle saavuttava asianmukaisesti pukeutuneena; kaikki peikot, noidat, zombiet, vampyyrit, keijukaiset (ei ne edes ole pelottavia), maahiset, rehelliset poliitikot ja muut satuhahmot ovat kylmäverisesti tervetulleita. Lisätietoa illan ohjelmasta ja kulusta seuraa lähiviikkoina. Seuraa päivityksiä täällä blogissa ja Teatterinuorten kotisivuilla...
Porin rakas "ongelmalapsi" Kulttuuritalo Annankatu 6 juhli 30-vuotista taivaltaan lauantaina 9.10. Juhla alkoi viideltä kutsuvierastilaisuudella, jonka Erja "Elli" Lehtonen avasi puheellaan, jossa kerrattiin anniksen vaiheita 80-luvulta nykyhetkeen. Tämän jälkeen Porin Lyseo, Porin Kulttuurilautakunta ja Porin Teatterin näyttelijäyhdistys muistivat taloa kukkalähetyksin.
Ellin puhe
Puheiden jälkeen oli vuorossa Teatterinuorten ohjaustyöpajan esittämä toinen puoliaika näytelmästä "Hyvää yötä". Kutsuvieraiden määrän takia kaikki eivät mahtuneet saliin katsomaan esitystä; osa jäi alakertaan nauttimaan notkuvan pitopöydän antimista. Löytyipä pöydältä kokonainen palvattu sika.
Sika possunen
Tiivis tunnelma toi vanhat ystävät koolle
Siasta riitti syötävää
Ohjelmassa oli mm. musiikkia entisiltä ja nykyisiltä annislaisilta, makupaloja Murhamestarien menusta ja vanhojen muistelemista tuttujen kanssa.
Porin Teatterinuorten lokakuun 2010 ensi-ilta on ohjaustyöpajan kauhuromanttinen näytelmä Hyvää yötä. Se on ohjaustyöpajan uusi koulutusprojekti, joka panostaa ennen kaikkea tunnelman luomiseen ja virittämiseen. Ohjaustyöpajassa jokainen sekä ohjaa että näyttelee eri kohtauksissa ja loputuloksena on eri tulkintoja ja näkemyksiä sisältävä yhtenäinen näytelmä. Hyvää yötä on dramatisoitu kahden englantilaisen 1900-luvun alun kauhuromanttisen novellin pohjalta; Algernon Blackwoodin "Nukke" ja W.W. Jacobsin "Apinan käsi". Ohjaustyöryhmän vetäjänä ja dramatisoijana toimii teatteri-ilmaisun ohjaaja Reetta Vehkalahti. Jotkut ryhmäläiset ovat dramatisoineet kohtauksensa itse. Lavastus ja puvustus on myös osittain ryhmän itsesuunnittelemaa ja -toteuttamaa. Valoista, tekniikasta ja äänten ajosta vastaavat Veli-Ville Sívén ja Riikka Hakala sekä muu tekniikkatyöryhmä. Ison kiitoksen ansaitsevat myös kaikki Anniksen työntekijät!
ESITYKSET:
Ensi-ilta pe 1.10. 2010 klo 20
su 3.10. klo 20
ti 5.10. klo 19
ke 6.10. klo 19
pe 8.10. klo 20
Kolmikymmenpäinen joukko teatterinuoria on lähdössä Lontooseen teatterimatkalle tutustumaan englantilaiseen teatteritarjontaan lokakuun lopulla. Matka alkoi Reetan ilmaan heittämästä ideasta, mutta koska monet kiinnostuivat, oltiinkin jo pian suunnitelemassa hotellimajoituksia ja varainkeruuta. Rahoitus on suurimmaksi osaksi kerätty talkoina; matkalaiset osallistuivat kesällä 2009 ja 2010 Anniksella Jazz- ja Sonisphere-majoituksen järjestämiseen.
Useiden kokousten jälkeen on päätetty, että koko ryhmä menee yhdessä katsomaan kahta näytelmää, ja monet ovat varanneet lippuja muihinkin esityksiin. Yhteiset näytelmät ovat Duke of Yorks Theatren Ghost Stories ja New London Theatren War Horse. Muita näytelmiä, joita ollaan menossa katsomaan ovat ainakin Prsicilla - The Queen of The Desert, Billy Elliot ja Avenue Q.
Teatterinuorten uusi kausi aloitettiin tavan mukaan kaikkien jäsenien voimalla. Anniksen 2. kerros oli tupaten täynnä teatteriharrastajia. Tunnelma oli tiivis ja äänenvoimakkuus pilvissä. Yhdistyksen puheenjohtaja Reetta esitteli ensi töikseen nykyisen johtokunnan, joka kuitenkin vaihtuu (ainakin näin on hyvä toivoa) pikkujoulujen aikaan.
Saimme nauttia Antti Karumäen käsittämättömästä ja huippuunsa hiotusta taikashowsta sekä improlaulusta, jota meille esittivät kokeneemmat ja improkeikoilla karaistuneet teatterinuoret. Kaunis laulu käsitteli niinkin lyyristä aihetta, kuin "siili". Tämän jälkeen ohjaajat esittäytyivät ja tekniikkaryhmä rekrytoi koulutukseensa uusia valo- ja ääniteknikon alkuja, tätä pestiä kun ovat jo aikoja pyörittäneet vain tietyt henkilöt.
Täällä julkaistaan Teatterinuorten tapahtumia ja kuulumisia.
Oliko harkoissa ylikivaa? Kertyikö kameraan hyviä kuvia näytöksissä? Olitko katsomassa jotakin esitystä, josta haluat ehdottomasti kertoa muille? Millainen tunnelma oli teatterinuorten pikkujouluissa? Nyt on tilaisuutesi tullut päästää sanan säiläsi viuhumaan.
Jos haluat kirjoituksiasi julkaistavan täällä, voit kirjoittaa tekstin valmiiksi omalla tietokonneellasi ja lähettää tuotoksesi nettisivuista ja blogista vastaavalle Henrille osoitteeseen henri.valikangas@gmail.com.
Kuvat on myös aina jees, joten voit lähettää niitä tekstin yhteydessä.
